31.10.2015
28.10.2015
mä taimi olen sun tarhassas
Ei haikaroita, ei kukkia ja mehiläisiä, ei kohtuja, munia eikä siemeniä eikä mitään muuta humpuukia – tässä on vihdoin totuus, miten lapset syntyvät. Ja kun ne ovat möyrineet esiin koloistaan, ne otetaan sylkkyyn, pidetään lähellä, viedään kotiin ja ruokitaan.
23.10.2015
Yaggo ja männynvarsi
Tuolla ylhäällä se kuulema oli, jossain pilven päällä, se jättiläisen linna. Ja miksi sinne piti kiivetä? Mikä kiire noilla nuorilla aina on? Eikö kannattaisi vain pysyä maan kamaralla, missä kunnon ihmiset tekevät kunnon hommiaan?
Mutta nuoria kutsuu maailman tuuli. Mitä siitä, mitä on, eikö teitä kiinnosta, mitä voisi olla? Ja kun kiipeää ylemmäs ja ylemmäs, maailma jää pienemmäksi ja pienemmäksi. Siihen kokoon, jota se oikeasti edustaakin.
Käviköhän siinä näin?
20.10.2015
16.10.2015
vartija
"Hiaaa!" huusivat barbaarit ilmestyessään sohvan takaa. Teetä kantava kauppias kirosi mielessään. Olisi pitänyt tietää, että tuo ahdas sola sohvan ja syöttötuolin välissä sopisi mahtavasti väijytykseen...
Vartijat vetivät miekkansa esiin, laskivat kypäriensä visiirit ja lähtivät väijyttäjiä vastaan. Kohta nähtäisiin, kenen lemmitty itkee illalla. Kaikki asettuivat ympyrään, ja sitten alettiin röyhtäillä. Suurin röyhtäys tuli pienimmältä vartijalta, ja rosvot joutuivat kääntymään pakosalle. Näin oli kuorma turvattu, ja kauppias tulisi palkitsemaan apulaisensa runsaskätisesti.
13.10.2015
kaksiuĺotteisuus
Se on vain kuva. Siinä ei ole syvyyttä.
Sinä tietysti pystyt antamaan asioille syvyyden. Tasainen maa on helppo: mitä ylemmäs mennään, sen kauempana se on. Puutkin ovat arvattavia: ne ovat aina suunnilleen joka suuntaan runkonsa ympärillä ja harvoin niin suuria tai pieniä, että se hämäisi etäisyyden suhteen.
Mutta kivet. Ne voivat olla minkä muotoisia tahansa, missä mittakaavassa tahansa, eivätkä mene ennustettavasti suuntaan tai toiseen. Jos niiden pintakuviointikaan ei ole ennustettavan tiheä vaan vaihtelee, niistä ei oikeasti pysty sanomaan, kuinka kaukana ne ovat, ja mihin suuntaan ne menevät.
Kaikki, mistä pystyy, kuitenkin auttaa. Varjot lankeavat aina samaan suuntaan, joten niistä voi päätellä muotoja; samoin siitä, miten asiat ovat toistensa edessä ja takana, sillä jonkin tunnistettavan takana oleva asia on ainakin yhtä kaukana kuin se tunnistettava.
9.10.2015
kattorakenne
Kun teen kattotuolin, minulle tulee hyvä mieli. Se on sellaista infrastruktuuria, jonka turvin asiat pyörivät (eli katto vie vettä) pitkän aikaa. Se on enimmäkseen piilossa, mutta vaikuttaa kaikkeen. Ja funkkismielessä voi tehdä katon, josta pystyy vähän näkemään, miten se on tehty.
Tämä katto on muuten melko vanha. Se on Tallinnan vanhastakaupungista. Siihen on ripustettu taideteoksia, koska sen arvo ymmärretään.
6.10.2015
Kotaketo
Tähkäpää, huitulahius, kedosta kohonnut kukka --
tuletko kanssani tanssimaan, vai annatko tuulen viedä?
5.10.2015
2.10.2015
hiekkaa kengässä
En oikeastaan tykkää kovin paljon hiekasta. Kuka ihme on keksinyt, että uimarannoilla kannattaa olla hiekkaa? Se tietysti kestää kulutusta, mutta tunkee joka paikkaan :( varsinkin kenkiin.
1.10.2015
Valtatie ilman autoja
Oletteko joskus nähneet oikein mittavia polkuja, teitä, joilla kävellään niin paljon, että ne rakentamattakin pysyvät leveinä ja kovina? Sellaisia ovat joskus olleet lähes kaikki maailman tiet. Ja jos teitä rakennettaisiin vain kävelijöiden käyttöön, valtatiet näyttäisivät ehkä tältä - ja tietenkin hyvin ruopatuilta vesistöiltä.