30.12.2015

mikroruno #31

satunnaisista kivistä valitsin tumman ja rosoisen

29.12.2015

mikroruno #30

Tien penkereen kuurainen ruoho värähti, kun koskin

13.11.2015

viihtyisä odotushuone

Odotushuone, hudotusoone, sodotushuune. Tallinn-Väike meie kaks aastat varemal reisil...

mikroruno #29

hei, tasapainotapa se penikseni päälle

31.10.2015

mikroruno #28

joi kaiken, minkä löysi, joi sadut hyllyistä

28.10.2015

mä taimi olen sun tarhassas

Ei haikaroita, ei kukkia ja mehiläisiä, ei kohtuja, munia eikä siemeniä eikä mitään muuta humpuukia – tässä on vihdoin totuus, miten lapset syntyvät. Ja kun ne ovat möyrineet esiin koloistaan, ne otetaan sylkkyyn, pidetään lähellä, viedään kotiin ja ruokitaan.

mikroruno #27

Toisaalla luonto, toisaalla tekniikka, yhteisö niiden silta

23.10.2015

Yaggo ja männynvarsi

Tuolla ylhäällä se kuulema oli, jossain pilven päällä, se jättiläisen linna. Ja miksi sinne piti kiivetä? Mikä kiire noilla nuorilla aina on? Eikö kannattaisi vain pysyä maan kamaralla, missä kunnon ihmiset tekevät kunnon hommiaan?

Mutta nuoria kutsuu maailman tuuli. Mitä siitä, mitä on, eikö teitä kiinnosta, mitä voisi olla? Ja kun kiipeää ylemmäs ja ylemmäs, maailma jää pienemmäksi ja pienemmäksi. Siihen kokoon, jota se oikeasti edustaakin.

Käviköhän siinä näin?

mikroruno #26

Hei, saisinko hyökätä kimppuusi, jos vaikka vain ihan vähän?

20.10.2015

mikroruno #25

tavallinen tahto, tavalliset pelot, epätavallinen fantasia piilossa

mikroruno #24

puhui vähän, vaan sanoi paljon - eleillään

16.10.2015

laulun sanat

Yhteislaulun aika! Kaikki mukaan!

vartija

"Hiaaa!" huusivat barbaarit ilmestyessään sohvan takaa. Teetä kantava kauppias kirosi mielessään. Olisi pitänyt tietää, että tuo ahdas sola sohvan ja syöttötuolin välissä sopisi mahtavasti väijytykseen...

Vartijat vetivät miekkansa esiin, laskivat kypäriensä visiirit ja lähtivät väijyttäjiä vastaan. Kohta nähtäisiin, kenen lemmitty itkee illalla. Kaikki asettuivat ympyrään, ja sitten alettiin röyhtäillä. Suurin röyhtäys tuli pienimmältä vartijalta, ja rosvot joutuivat kääntymään pakosalle. Näin oli kuorma turvattu, ja kauppias tulisi palkitsemaan apulaisensa runsaskätisesti.

mikroruno #23

Varmistin kaiken kolmeen kertaan, sitten varmistin varmistukset

13.10.2015

kaksiuĺotteisuus

Se on vain kuva. Siinä ei ole syvyyttä.

Sinä tietysti pystyt antamaan asioille syvyyden. Tasainen maa on helppo: mitä ylemmäs mennään, sen kauempana se on. Puutkin ovat arvattavia: ne ovat aina suunnilleen joka suuntaan runkonsa ympärillä ja harvoin niin suuria tai pieniä, että se hämäisi etäisyyden suhteen.

Mutta kivet. Ne voivat olla minkä muotoisia tahansa, missä mittakaavassa tahansa, eivätkä mene ennustettavasti suuntaan tai toiseen. Jos niiden pintakuviointikaan ei ole ennustettavan tiheä vaan vaihtelee, niistä ei oikeasti pysty sanomaan, kuinka kaukana ne ovat, ja mihin suuntaan ne menevät.

Kaikki, mistä pystyy, kuitenkin auttaa. Varjot lankeavat aina samaan suuntaan, joten niistä voi päätellä muotoja; samoin siitä, miten asiat ovat toistensa edessä ja takana, sillä jonkin tunnistettavan takana oleva asia on ainakin yhtä kaukana kuin se tunnistettava.

mikroruno #22

joka abstraktista aloittaa, unohtanut on, miten itse oppi

9.10.2015

kattorakenne

Kun teen kattotuolin, minulle tulee hyvä mieli. Se on sellaista infrastruktuuria, jonka turvin asiat pyörivät (eli katto vie vettä) pitkän aikaa. Se on enimmäkseen piilossa, mutta vaikuttaa kaikkeen. Ja funkkismielessä voi tehdä katon, josta pystyy vähän näkemään, miten se on tehty.

Tämä katto on muuten melko vanha. Se on Tallinnan vanhastakaupungista. Siihen on ripustettu taideteoksia, koska sen arvo ymmärretään.

mikroruno #21

Yli laitumen kirmaten painaudun selkääsi, lujempaa, vapauteen viethän?

6.10.2015

Kotaketo

Tähkäpää, huitulahius, kedosta kohonnut kukka --
tuletko kanssani tanssimaan, vai annatko tuulen viedä?

mikroruno #20

Suuren shamaanin jäljissä kulkee pieni -- miettien, mikä suuresta tekee suuren

5.10.2015

mikroruno #19

Kuin pieni kipinä ryntäsi auringonsäde paikalle, vaikka varjo oli jo mennyt

2.10.2015

hiekkaa kengässä

En oikeastaan tykkää kovin paljon hiekasta. Kuka ihme on keksinyt, että uimarannoilla kannattaa olla hiekkaa? Se tietysti kestää kulutusta, mutta tunkee joka paikkaan :( varsinkin kenkiin.

Mikroruno #18

tanakan tanhuan tahmea tahna tavoittaa tallaajain tassut

1.10.2015

Valtatie ilman autoja

Oletteko joskus nähneet oikein mittavia polkuja, teitä, joilla kävellään niin paljon, että ne rakentamattakin pysyvät leveinä ja kovina? Sellaisia ovat joskus olleet lähes kaikki maailman tiet. Ja jos teitä rakennettaisiin vain kävelijöiden käyttöön, valtatiet näyttäisivät ehkä tältä - ja tietenkin hyvin ruopatuilta vesistöiltä.

mikroruno #17

ja totunnainen kauneus siksi opitun valjastaa.

23.9.2015

automatisoitu pyhyys

Tässä on pyhä asia, kynttilän liekki. Sen palaminen symboloi elämää, ja sen kärsivällisyys pyhäinkuvien edessä kuvastaa kunnioitusta.

Automatisointi tarkoittaa ensinnäkin, että kynttilä ei pala itsekseen, vaan sen käyttövoima tulee kaukaa, voimalaitoksesta asti. Tavallaan yksittäisen elämän symboli on korvautunut yhteiskunnan symbolilla: palvonta on liitetty kunnallistekniikkaan tehokkuussyistä. Toisekseen kynttilä ei syty tai sammu palamisen vuoksi, vaan siinä on erillinen mekanismi, joka tarjoaa kunnioitusta pyhäinkuville juuri sen verran, kuin almu määrää. Abstrakti kunnioitus on konkretisoitunut mitattavaksi asiaksi, kynttilän käyttöajaksi.

Yksilöllisyydestä on jäljellä napin painallus. Saat valita, syttyykö kynttilä vai ei.

Mutta näillä periaatteellisilla muutoksillakin palvontamuoto on aika lähellä alkuperäistä. Mikä herättää kysymyksen: mikä alkuperäisessä muodossa oli arvokasta?

mikroruno #16

Keltainen kirsikka punaisten joukossa - minkähän nappaa lintu?

22.9.2015

loputtoman käytävän vartija

Se lähestyy ja lähestyy... naps, nyt se sai sinut kiinni!

Ruotsinlaivojen äärettömässä, Pacman-tyylisessä sokkelossa vaeltaa vauva, joka pysyy hengissä syömällä käytäviltä löytyviä energiapalleroita, väistelee käytävässä liikkuvia haamuja (siis meitä) ja on vaeltanut tasosta toiseen, lakkaamatta, kohta jo monta vuotta. Jos hänet saadaan kiinni, aina on vielä muutama elämä jäljellä...

(Huomaa, että seinällä lukee varmuuden vuoksi "olet tässä - du är här")

mikroruno #15

säästin jäätelöpuikosta suklaan viimeiseksi, mutta heitin sen pois

20.9.2015

piha

Sisäpihoilla on ihan mielettömän houkuttavaa kiipeillä. Se on yksi asia, jota on vähän vaikea tehdä aikuisena: lasten kiipeily saattaa herättää suuttumusta, mutta aikuisten – pelkoa.

mikroruno #14

... toiset ilmaan kohoaa ja toiset menee veteen.

19.9.2015

mikroruno #13

Kaukaa kantautuu vuorilla torvien kaiku

17.9.2015

lapset

Siitä on jo aikaa, kun tämä kuva otettiin.

Ei sillä ehkä niin väliä, mihin ne menevät, mutta mistä ihmeestä ne oikein ovat tulossa? Taisin hukata jo palan historiaani.

mikroruno #12

Jo lehti puusta kuin noki hormista tippuu

15.9.2015

Lonkerot

Hänen ollessaan ulkomailla oli inkivääri jääkaapissa päässyt hiukan villiintymään. Mutta silti oli mukava tulla kotiin: samat huoneet, samat ihmiset, joilla tosin uudet tyttöystävät, sama näkymä parvekkeelta... vain inkivääri vähän villiintynyt, ja villiviini seinällä hieman korkeampi.

mikroruno #11

Hankalan taipalen taa vene soudutta soutajan kantaa

14.9.2015

Kansallis- ja kulttuurimaisema

Tässä on suomalainen kulttuurimaisema, paitsi että siitä puuttuu kulttuuri.

Tässä on suomalainen kansallismaisema, paitsi että siitä puuttuu kansa.

Tämän kansallismaiseman on itse asiassa tarkoitus demonstroida suomalaista kansantiheyttä. Ja sitä, mitä suomesta löytyy paljon (jos ei kerran kansaa).

mikroruno #10

Ovesta aukeaa huikea näky:

9.9.2015

mikroruno #9

Kahvi on parhaimmillaan vielä juomatta

7.9.2015

puu taivasta vasten

Se on jonkinlainen fraktaali. Eikö ole hassua, että puut haluavat niin paljon valoa, että yrittävät peittää taivaan?

mikroruno #8

Ensin yksi talo sortui, sitten alkoivat muutkin huojua.

31.8.2015

Lapsi

Se on siinä kuivumassa.

Kuivuminen etenee niin hyvin, että kuuluu suorastaan kuivumisääniä. Kuivuminen kuulostaa vähän siltä, kuin joku vetäisi ilmaa sisään hampaiden välistä, mutta ilman hampaita.

mikroruno #7

Joskus kala on suurempi pyytäjäänsä...

28.8.2015

Katukivet

Katukivet ovat konformistisia. Jos yksi niistä on vähän vinossa, muut alkavat heti naljailla ja vihjailla siitä, että kaikki ei nyt kyllä ole ihan kunnossa. Mutta ajan myötä katukivetkin väsyvät ja niiden yhteisöllinen kuri höltyy. Niitä alkaa laiskottaa; mukavuudenhalu ja elämästä nauttiminen valtaavat yhä suuremman osan niiden elämästä.

Joskus käy niin, ettei joku katukivi pysty sopeutumaan muiden laatimiin rajoitteisiin, vaan kokee pakottavaa tarvetta lähteä karkuun, pois, mihin tahansa, missä kukaan ei tunne ja saa kerrankin olla niin kuin haluaa. Sellaisella lomalla toimeentulo on kovaa ja moni katukivi päätyy nääntyneenä johonkin vieraaseen ojaan, mutta se riski on vain otettava.

Kun katukivet lähtevät, tilalle tulee ruohoa. Ruoho ei piittaa pätkän vertaa katukivien riveistä ja ruudukoista; ja jos joku yrittää kuittailla sille holtittomasta kasvamisesta, se vain heittää takaisin: "Hei, minä olen sentään elossa."

Kulhot

Meiltä saa hienoja käsin tehtyjä kulhoja! Ne ovat aitoa suomalaista käsityötä, jonka taitoja ja perinteitä on siirretty suvussamme sukupolvelta toiselle vuosikymmenten ajan. Jokainen kulho on uniikki, yksilöllinen taideteos. Kun otat tällaisen kulhon käteesi, voit tuntea vanhojen hyvien aikojen palaavan mieleesi.

mikroruno #6

Syvän veden pimeydestä tuijotti vastaan krotti.

27.8.2015

Pulmatehtävä

Kuka ei kuulu joukkoon, ja miksi?

mikroruno #5

Vieläkin kauniimmin loistaa auringon valo hänen hiustensa läpi.

25.8.2015

mikroruno #4

Hetken mietittyään muurahainen kääntyi ja lähti takaisin.

24.8.2015

mikroruno #3

Ja sitten haen hänet yksityislentokoneellani ja

23.8.2015

mikroruno #2

Vasta huipulla tuuli sai nostetuksi minut ilmaan.

20.8.2015

mikroruno #1

Me tapasimme päivänä, jona maailma syntyi.